Kirsi-Maarit Lehtimäki

Kolumni Itä-Häme marraskuu 2017

Heinola ei ole kaupan

Kunnat ovat sote-myllerryksessä päätyneet kaupittelemaan kiinteistöjään lähes hinnalla millä hyvänsä.  Samalla on myyty henkilökunta ja palvelukodin asukkaat.

Heinolassa lautakunnat ja kaupunginhallitus ovat valmistelleet vuoden 2018 talousarviota ja arvioineet tulevaa nelivuotiskautta. Investointien suuresta määrästä huolimatta keinovalikoimaan ei ole lisätty sote-kiinteistöjen myyntiä. Tiukka ote omien palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen säilyy. Heinola ei ole kaupan.

Suuryritykset tekevät kunnille ostotarjouksia: myykää palvelutalo toimintoineen, saatte rahaa rakentaa koulun! Tarjous sisältää ongelman.

Kouluvelkaa ei ehkä tarvitse ottaa, mutta käyttötalouden menot kasvavat. Kunta kustantaa asukkailleen palveluseteleitä tai jatkaa toimintaa vuokratiloissa. Ulkoistettujen toimintojen toistuvat kilpailutukset ja valvonta luovat oman byrokratiansa, ja se maksaa.

Heinolassa palveluseteleitä on käytössä esimerkiksi palveluasumisessa. Palveluseteleiden osuus todennäköisesti kasvaa, mutta myös omien julkisten palveluiden jatkuminen on välttämätöntä.  Oma palvelutuotanto auttaa säilyttämään tuntuman toimialaan: kilpailutusten maailmassa voimme omien palveluiden avulla arvioida kustannuksia ja hintoja myös ostopalveluissa.

Yksityiset sijoittajat kahmivat tällä hetkellä omistukseensa palvelutaloja. Miksi? Palvelutalojenhan pitäisi virallisen linjan mukaan olla väistyvä palvelumuoto. Julkipuheessa tulevaisuus on kotiin vietävien palveluiden, mutta bisnes on asiasta eri mieltä.

Ilmeisesti kotiin vietävistä palveluista ei saa taottua yhtä tuottavaa liiketoimintaa kuin laitoksista. Kun vanhuspalveluihin tarkoitettua kiinteistömassaa on haalittu omistukseen tarpeeksi, lähtevät suuryritysten lobbarit liikkeelle muuttamaan vanhuspolitiikan isoja linjoja. Toivottavasti me poliitikot saamme pidettyä langat käsissämme.

Epävarmuus tulevaisuudesta hankaloittaa suunnittelua ja päätöksentekoa. Millainen on tulevaisuuden kunnan rooli? Mistä kunnissa päätetään sote-uudistuksen jälkeen?

Heinolassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat edelleen keskeisessä roolissa tämän syksyn talousarviokeskustelussa. Mistä puhumme sote-uudistuksen jälkeisessä kunnassa?

Olemme ylpeitä hyvästä palvelutasostamme. Viime viikolla kaupunginhallitus palautti talousarvioon vanhusten päivätoiminnan ja Kanervalan, jotka vs. kaupunginjohtajan esityksessä oli suunniteltu lopetettaviksi. Kaupunginhallituksen esitys on lautakunnan päätöksen mukainen.

Sote-uudistus voi toteutuessaan heikentää palvelutasoa. Mitä tarkoittaa se hyvinvoinnin edistäminen, joka tulee jatkossakin jäämään kunnille? Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita se ei tarkoita. Nykyisessä talousarviossa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on hyvin pieni kokonaisuus, johon kuuluvat esimerkiksi oppilashuolto, perhekeskus ja maahanmuuttajien kotouttaminen.

Osallistuin viime viikolla kansalaisopiston järjestämään keskustelutilaisuuteen Heinolan taloudesta. Vs. kaupunginjohtaja ja talousjohtaja esittelivät kaupungin talousarviovalmistelua. Viranhaltijoiden esitystä kyseenalaistettiin ja moni osallistuja näki tulevaisuuden synkkänä.

Esimerkiksi kouluverkkoselvitystä vaadittiin uudelleen valmisteltavaksi; monen mielestä koulujen rakentamiseen ollaan ottamassa liikaa velkaa. Mitkä nimenomaiset koulut ovat liikaa, sitä vastustajat eivät täsmentäneet. Kouluverkosta on olemassa edellisen valtuuston tekemät päätökset, ja niiden mukaan mennään.

Kirsi Lehtimäki

Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja

 

 

 

 

 

 

Kolumni Itä-Häme-lehdessä 31.8.2017

Heinola isolla kartalla

Uskaltakaa maalata isoja kuvia ja etsikää kavereita! kannusti europarlamentaarikko Merja Kyllönen heinolalaisia. Tapasin räväkän, liikenneministerinäkin toimineen mepin viime viikolla Heinolassa.   

Suomalaiset puhuvat Helsinki – Tallinna-tunnelista. Brysselissä kuva on maalattava toisin: jos haluat eurooppalaisen kollegan kiinnostuvan asiasta, kerro hänelle tavoitteesta yhdistää Keski-Eurooppa Jäämereen, Kyllönen neuvoi. Samaa suurten näköalojen taktiikkaa hän suositteli meille Heinolan päättäjille.

Haluaisimme päästä junalla Heinolasta Helsinkiin, mutta harva uskoo sen olevan mahdollista tulevaisuudessakaan. On kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että raideyhteys säilyy. Se on pidettävä kunnossa vähintäänkin tavaraliikenteelle.

Lahti-Heinola-rata valmistui 1932. Sitten autot valtasivat maan, ja radan jatkaminen ja yhdistäminen Savonrataan jäi toteuttamatta. 1989 heinolalaiset olivat aktiivisesti ajamassa koko Savonradan oikaisua, ei pelkästään Lahden ja Keravan välin oikaisemista.

Paljon saatiin, paljon jäi saavuttamatta. Oikorata Helsingistä Lahteen avattiin syyskuussa 2006. Oikorata sujuvoittaa tiheään toistuvia Pasilan-käyntejäni. Oikorata on nopeuttanut myös Helsingin ja Pietarin välistä liikennettä merkittävästi.

Oikorata kuuluu kansainväliseen TEN-väylään (Trans-European network), joka kulkee Kööpenhaminasta ja Oslosta Tukholman, Turun ja Helsingin kautta Pietariin. Heinola ja omat tavoitteemme on nähtävä osana tätä suurta kokonaisuutta. Paikallisten päättäjien yhteydet valtakunnan- ja EU-tason päättäjiin ovat arvokkaita. On hyvä merkki, että meistä ollaan kiinnostuneita. Meidän on myös tehtävä itsestämme kiinnostavia.

Juuri nyt Keski-Suomessa toteutuu mittava ratahake. Uuden biotuotetehtaan rakentaminen edellyttää Äänekosken seudun ja koko Keski-Suomen liikenneyhteyksien kehittämistä vastaamaan kasvavia liikennemääriä.  Positiivia asioita tapahtuu.

Merkkejä raideliikenteen uudesta tulemisesta on nähtävissä. Savonradan oikaiseminen ja jatkaminen Heinolasta Mäntyharjulle vaatii oikeat perustelut oikealla hetkellä. Kun tilaisuus tulee, Heinolan pitää olla valmis siihen tarttumaan. 

On myös nopeammin ratkaistavissa olevia asioita, jotka ovat täysin omien päättäjiemme vallassa. Heinola on Päijät-Hämeen ainoa ruutukaavallinen pikkukaupunki. Sillä me erotumme muista alueen kaupungeista eduksemme.

Maaherrankatu on muuttumassa kummituskujaksi. Liian monta kaupungin omistamaa, kulttuurisesti arvokasta kiinteistöä on tyhjillään.

Entinen kirjasto ja muut Kylpylänrannan rakennukset sekä päiväkoti ovat osa vanhan kaupungin tunnelmaa. Sisäilmaongelmien vuoksi niistä ei ole väistötiloiksi toimistoille tai kouluille. Korjaaminen maksaa paljon; jos ja kun rakennuksia aletaan kunnostaa, pitäisi tietää, mihin tarkoitukseen niitä kunnostetaan.

Kaupunki ei ole keksinyt tiloille käyttöä. Kuka keksii? Sikäli kun hyviä ehdotuksia ilmaantuu, kaupungin on tartuttava niihin heti. Mitä ikinä tehdäänkin, kaupunkikuvalle arvokkaiden vanhojen rakennusten hiljainen hävittäminen heitteelle jättämällä ei ole vaihtoehto.

Vietän kesäisin lastenlasten kanssa paljon aikaa Kylpylänrannassa. Jo hankitut hankitut uimarannan temppuradat saadaan varmasti ensi kesäksi lasten käyttöön. Toivottavasti myös alueen rakennuksiin saadaan elämää. Toivon, että voin ensi kesänä vuokrata suppailulaudan rannan läheltä. Malibu-baarikin olisi kiva.

Kirsi Lehtimäki

Kirjoittaja on Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja

 

Kolumni Itä-Häme-lehdessä 30.5.2017

Älä sitten kuole

 

Älä sitten kuole, huikkasi Väinö Ollille. Nuorin lapseni Olli on varusmies ja tyttärenpoikani Väinö seitsemänvuotias ekaluokkalainen. Olimme saattamassa lomilta palaavaa enoa linja-autolle. Korjasin nopeasti, ettei Olli ole menossa sotaan vaan armeijaan. Auton takapenkillä istuneet veljekset Väinö ja Eino totesivat pontevasti: ”Jos tulee sota, niin Olli menee sotaan. Kyllä sota voi tulla.” Päätin vaihtaa keskustelun suuntaa.

Helatorstaina kuvat presidentti Mauno Koiviston hautajaisista olivat vaikuttaneet pienten poikien mieleen. Olin päivän mittaan vastannut kysymyksiin: ”Kuka on kuollut?” Kuoliko se just nyt?” ”Miltä se näytti?” Haimme netistä kuvia ja kerroin presidentin elämänvaiheista. Kerroin presidentin osallistuneen sotaan nuorena miehenä.

 Mietin mielessäni nuorta Koivistoa juoksuhaudan reunalla. 1944 hän oli poikani ikäinen miettiessään: ”Kyllä pitää olla toinenkin tapa tulla naapurin kanssa toimeen.” Yritin tulkita pienille pojille vanhan presidentin ajatusta: Erimielisyyksistä ei saa tulla sotia. Riidat pitää ratkoa neuvottelemalla ja siinä presidentti oli onnistut.

Omat isovanhempani olivat nuoria aikuisia sotavuosina. Lapsuudessa sotatarinat eivät aiheuttaneet minussa kuoleman pelkoa. Pelkäsin eroa läheisistäni. Se olisi ollut kuolemaakin pahempaa. Lapsenlapsistani en osaa sanoa, mitkä ovat heidän pahimpia pelkojaan. Sotakeskustelut Väinön kanssa ovat aikaisemmin liittyneet turvapaikan hakijoihin. Leikkipuistossa ja uimarannalla tutustuimme viime kesänä lapsiin, jotka ovat paenneet sotaa. Sota kaukaisessa maassa on tuntunut etäiseltä. Vanhan presidentin osallistuminen sotaan tuntui lapsesta vahvasti omalta tarinalta.

Turvapaikanhakijoiden kertomusten kautta olen miettinyt sodan ja vuosikymmeniä jatkuneiden turvattomien olojen vaikutuksia ihmisiin. Sodat ja pakolaisuus ovat monen nuoren miehen ja naisen lukutaidottomuuden taustalla. Nyt he haluavat lapsilleen parempaa tulevaisuutta. Se on inhimillisesti ymmärrettävää. Taustalla ei aina ole henkilökohtaista vainoa, joka pitäisi osoittaa turvapaikan perusteeksi.

Moni on palannut vapaaehtoisesti. Osa pelkää henkensä puolesta. Helsingin Sanomien toimittaja oli Kabulissa vastassa pakkopalautettuja afgaaneja. HS 17.5.2017 kirjoituksessa on haastateltu monelle heinolalaiselle tuttua Arabia, joka kuvattiin väsymyksestä ja pelosta vapisevaksi mieheksi. Hän ei enää jaksanut kertoa tarinaansa. Ystävät ovat sen kuulleet. Hän pelkäsi kuolevansa.

Terrori-iskut eripuolilla Eurooppaa ovat lisänneet pelkoa. Omassa perheessä uhka tuli todelliseksi joulukuussa 2016, kun Olli oli Berliinin joulutorilla terrori-iskun aikana. Itselleni Breitscheideplatzin kokemus on jäänyt epätodelliseksi. Väinö ja Eino eivät tiedä, minkälaisessa vaarassa eno on ollut.

Terrorismin uhalta on suojauduttava. Olin maaliskuussa Roomassa. Kaikilla aukioilla oli betoniporsaita rumentamassa näkymiä. Nizzan ja Berliinin kaltaisilta iskuilta yritetään suojautua. Sotilaita näkyi vahdissa turistikohteissa. Näin on välttämätöntä toimia.

Tärkeät voitot saadaan ehkäisemällä syrjäytymistä ja osattomuutta. Koulu ja ammatillisten opinnot ovat avain asemassa. Vaikka Euroopan tasolla olemme myöhässä, Suomessa voimme ottaa oppia muiden virheistä.  Sekä suomalaisten- että maahanmuuttajanuorten sijoittuminen yhteiskuntaan on turvallisen tulevaisuuden rakentamista.

Kirsi Lehtimäki

Kirjoittaja on heinolalainen kaupunginvaltuutettu (sd), joka on monessa mukana oleva neljän nuoren aikuisen äiti ja kolmen muksun mummo.

 

DSC_6595.JPG