New Page — Kirsi Lehtimäki

Etusivu Esittely Kalenteri Kirjoituksia Yhteystiedot

New Page

Etusivu Esittely Kalenteri Kirjoituksia Yhteystiedot

New Page

Kirsi Lehtimäki

Kansanedustajaehdokas

Sairaanhoitaja, Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, STTK:n edustajiston puheenjohtaja

050 3275603

kirsi.maarit.lehtimaki@gmail.com

https://www.facebook.com/lehtkirs/

“Politiikassa asiat on otettava tosissaan. Yhteistyöstä ei selviä ilman huumoria.”

STTK:n edustajiston puheenjohtajan puhe 13.12.2018

Vuoden 2018 aikana olen toistuvasti pysähtynyt pohtimaan sadan vuoden takaisia tapahtumia. Nyt katson tulevaisuuteen ja tiedän, että tasa-arvoinen yhteiskunta on vahva tae rauhalle. Hyvinvointia on jaettava niin, ettei pääse syntymään eriarvoisuutta ja osattomuutta, joka uhkaisi yhteiskuntarauhaa.

1918 mummoni Toini oli 9-vuotias eli saman ikäinen kuin vanhin lapsenlapseni on juuri nyt. Mummoni, joka nuorena tyttönä lähti siskojensa matkassa kaupunkiin ja töihin tehtaaseen, koki elämänsä aikana huikean elintason nousun verrattuna vanhempiinsa. Kun yritän katsoa tulevaisuuteen, en pysty näkemään huikeaa elintason nousua. Siitä huolimatta haluan antaa perinnöksi lapsenlapsille tulevaisuuden uskon, hyvinvointivaltion ja reilun työelämän.

Tulevaisuuden uskoa voimme osaltamme rakentaa tuomalla hyvin valmisteltuja avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Niin teemme tänäänkin. Nuorekas STTK näkee muuttuvan työelämän haasteet eri-ikäisten työntekijöiden näkökulmasta.

Tasa-arvo ei ole valmis. 1900-luvun alkuvuosilta työväenliikkeessä ja ammattiyhdistystoiminnassa etenkin naiset aloittivat taistelun asemansa parantamiseksi. Yhteiskunnalliset uudistukset ovat parantaneet naisen, lapsen ja perheen asemaa. Suomalainen nainen on vahva ja itsenäinen, vaikka palkkatasa-arvoon on vielä pitkä matka. Toisaalta tänään, joka seitsemäs lapsi syntyy maahanmuuttajaäidille. Kaikki tytöt ja pojat eivät kasva kodissa, jossa isät näkisivät naisen aseman niin kuin me olemme jo vuosikymmenien ajan tottuneet.

Rajoitukset lapsen oikeuteen saada päivähoitoa ja kyvyttömyys uudistaa perhevapaamallia heikentävät naisen ja haavoittuvimmissa oloissa kasvavien lasten asemaa. Mahdollisuuksien tasa-arvoa horjuttavat myös koulutusleikkaukset.

Etenkin pojista on oltava huolissaan. Hyvinvoivassa Suomessa joka kahdeksas poika ei peruskoulussa saavuta riittävää lukutaitoa – sellaista, jolla selviytyisi toisen asteen opinnoista. Tätä en haluaisi uskoa todeksi.

Perheessä nainen tekee edelleen suuremman osan kotityöstä ja pitää perhevapaat, koska on pienituloisempi. Samaan aikaan miehen oikeus ja mahdollisuus isyyteen on heikompi. Yhteiskunnassa etävanhemman asema tulee huomioida työelämän ja talouden näkökulmasta oikeudenmukaisemmin. Myös miehen tasa-arvon puolesta on taisteltava.

Seuraavien sadan vuoden aikana jatkamme siis taistelua tasa-arvon puolesta. Toivon myös, että opimme uudelleen pitämään toisistamme huolta ja kiinnostumme yhteisten asioiden hoitamisesta, opimme suvaitsevaisuutta emmekä unohda sivistystä.

Kirsi Lehtimäki, STTK:n edustajiston puheenjohtaj

Kolumni toukokuulta 2017 on edelleen ajankohtainen

“ Älä sitten kuole!”

Älä sitten kuole, huikkasi Väinö Ollille. Nuorin lapseni Olli on varusmies ja tyttärenpoikani Väinö seitsemänvuotias ekaluokkalainen. Olimme saattamassa lomilta palaavaa enoa linja-autolle. Korjasin nopeasti, ettei Olli ole menossa sotaan vaan armeijaan. Auton takapenkillä istuneet veljekset Väinö ja Eino totesivat pontevasti: ”Jos tulee sota, niin Olli menee sotaan. Kyllä sota voi tulla.” Päätin vaihtaa keskustelun suuntaa.

Helatorstaina kuvat presidentti Mauno Koiviston hautajaisista olivat vaikuttaneet pienten poikien mieleen. Olin päivän mittaan vastannut kysymyksiin: ”Kuka on kuollut?” Kuoliko se just nyt?” ”Miltä se näytti?” Haimme netistä kuvia ja kerroin presidentin elämänvaiheista. Kerroin presidentin osallistuneen sotaan nuorena miehenä.

Mietin mielessäni nuorta Koivistoa juoksuhaudan reunalla. 1944 hän oli poikani ikäinen miettiessään: ”Kyllä pitää olla toinenkin tapa tulla naapurin kanssa toimeen.” Yritin tulkita pienille pojille vanhan presidentin ajatusta: Erimielisyyksistä ei saa tulla sotia. Riidat pitää ratkoa neuvottelemalla ja siinä presidentti oli onnistut.

Omat isovanhempani olivat nuoria aikuisia sotavuosina. Lapsuudessa sotatarinat eivät aiheuttaneet minussa kuoleman pelkoa. Pelkäsin eroa läheisistäni. Se olisi ollut kuolemaakin pahempaa. Lapsenlapsistani en osaa sanoa, mitkä ovat heidän pahimpia pelkojaan. Sotakeskustelut Väinön kanssa ovat aikaisemmin liittyneet turvapaikan hakijoihin. Leikkipuistossa ja uimarannalla tutustuimme viime kesänä lapsiin, jotka ovat paenneet sotaa. Sota kaukaisessa maassa on tuntunut etäiseltä. Vanhan presidentin osallistuminen sotaan tuntui lapsesta vahvasti omalta tarinalta.

Turvapaikanhakijoiden kertomusten kautta olen miettinyt sodan ja vuosikymmeniä jatkuneiden turvattomien olojen vaikutuksia ihmisiin. Sodat ja pakolaisuus ovat monen nuoren miehen ja naisen lukutaidottomuuden taustalla. Nyt he haluavat lapsilleen parempaa tulevaisuutta. Se on inhimillisesti ymmärrettävää. Taustalla ei aina ole henkilökohtaista vainoa, joka pitäisi osoittaa turvapaikan perusteeksi.

Moni on palannut vapaaehtoisesti. Osa pelkää henkensä puolesta. Helsingin Sanomien toimittaja oli Kabulissa vastassa pakkopalautettuja afgaaneja. HS 17.5.2017 kirjoituksessa on haastateltu monelle heinolalaiselle tuttua Arabia, joka kuvattiin väsymyksestä ja pelosta vapisevaksi mieheksi. Hän ei enää jaksanut kertoa tarinaansa. Ystävät ovat sen kuulleet. Hän pelkäsi kuolevansa.

Terrori-iskut eripuolilla Eurooppaa ovat lisänneet pelkoa. Omassa perheessä uhka tuli todelliseksi joulukuussa 2016, kun Olli oli Berliinin joulutorilla terrori-iskun aikana. Itselleni Breitscheideplatzin kokemus on jäänyt epätodelliseksi. Väinö ja Eino eivät tiedä, minkälaisessa vaarassa eno on ollut.

Terrorismin uhalta on suojauduttava. Olin maaliskuussa Roomassa. Kaikilla aukioilla oli betoniporsaita rumentamassa näkymiä. Nizzan ja Berliinin kaltaisilta iskuilta yritetään suojautua. Sotilaita näkyi vahdissa turistikohteissa. Näin on välttämätöntä toimia.

Tärkeät voitot saadaan ehkäisemällä syrjäytymistä ja osattomuutta. Koulu ja ammatillisten opinnot ovat avain asemassa. Vaikka Euroopan tasolla olemme myöhässä, Suomessa voimme ottaa oppia muiden virheistä. Sekä suomalaisten- että maahanmuuttajanuorten sijoittuminen yhteiskuntaan on turvallisen tulevaisuuden rakentamista.

Kirsi Lehtimäki

Kirjoittaja on heinolalainen kaupunginvaltuutettu (sd), joka on monessa mukana oleva neljän nuoren aikuisen äiti ja kolmen muksun mummo.

Nainen rannalla -runo syntyi Runoa ja räsyraitaa taidetyöpajassa kesäkuussa 2018, kun kudoin muistoja mattooni

Aamulla kello kuusi

nainen kirjoittaa

runoa rannalla.

Hän kuulee tuulen

ja muistelee,

kuinka ensimmäistä kertaa vuosiin

luki kirjaa rannalla.

Lapset ovat oppineet uimaan.

Sai olla hetken huoleton.

Lukea Aila Meriluodon muistelmat.

Lapset vaihtuivat lapsenlapsiin.

Hekin ovat oppineet uimaan.

Nainen tuntee tuulen iholla.

Nauttii.

Muistelee.

Samalla rannalla nuorena äitinä.

Onneksi ei tiennyt tulevia suruja.

Olisipa tiennyt onnen.

Samalla rannalla viisikymppinen nainen

kirjoittaa runoa

aamulla kello kuusi.