Itsenäisyyspäivän juhla 6.12.2018

Suomea puolustettiin sodassa. - Itsenäisyyspäivänä palaamme yhteisiin muistoihin ja käymme läpi kansakuntamme kohtalon vuosia. Tänään – jälleen -  nöyrä kiitos heille, jotka uhrasivat elämänsä, terveytensä ja nuoruutensa.

Sen jälkeen Suomea on muuttuvassa maailmassa johdettu viisaasti. Olemme saaneet pitää rauhan.

Suomi on rakennettu rauhan vuosina. Toivon ja uskon, että tulevaisuuden kiistat ja ristiriidat kyetään ratkomaan ilman sotia. Juuri nyt taloudellisen turvattomuuden keskellä eurooppalaisille kansallisvaltio – oma kotimaa ja sen etu ovat vahvempia kuin yhteinen Eurooppa. Eri maissa ratkomme samoja yhteiskunnallisia ongelmia: esimerkiksi väestön ikääntymisen, työttömyys, ja monet talouden haasteet on ratkaistava kansallisvaltioiden tasolla. Sen jälkeen voimme taas olla vahvempia yhdessä.

Tasa-arvoinen yhteiskunta on vahva tae rauhalle.

Taloudellista hyvinvointia on jaettava niin, ettei pääse syntymään eriarvoisuutta ja osattomuutta, joka uhkaa yhteiskuntarauhaa.

Vuoden 1918 muisto on edelleen raskas. Nyt olemme konkreettisesti avaamassa Vierumäen hautoja. Kuluneen vuoden aikana olemme tässä salissa käyneet läpi tapahtumia ja heinolalaisia tarinoita. Sali on täyttynyt useita kertoja kaupunkilaisista. Kiitos Heinola 1918- teoksen tekijöille – nyt meillä on tallennettuna arvokas kokonaisuus heinolalaista historiaa aikalaisten tarinoiden kautta.

Kun pohdin itsenäisyyttä ja tätä juhlaa, otin kirjahyllystä vanhan kirjan – Maan äitejä. Se on kirja suomen tasavallan presidenttien puolisoista: Ester Ståhlberg, Signe Relander, Ellen Svinhufvud, Kaisa Kallio, Gerda Ryti, Alli Paasikivi. 1950-luvulla painettuun kirjaan ei ollut ehtinyt Sylvi Kekkonen – eivätkä muut minun elämäni aikaiset maan äidit.

Pienenä tyttönä mummolassa luin – katselin kirjan vanhoja valokuvia ja elin Suomen tarinaa presidenttien puolisoiden kautta. Se, miten naiset toimivat ja vaikuttivat yhteiskunnassa, kiinnosti.

Yksi Sylvi Kekkosen aforismeistä on ollut minulle tärkeä, jo nuorena äitinä. Sylvi Kekkonen on kirjoittanut: ”Pieni on se äidinrakkauden piiri, johon mahtuvat vain omat lapset.

Tänään ja tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen tarvitsee huolenpitoa – niin lapset kuin ikääntyvät. Meidän on nähtävä ja kuultava ihmiset ympärillämme. Yhtenäinen Suomi selvisi sodan ja jälleenrakennuksen vuosista.

Nyt suuren yhteiskunnallisen murroksen keskellä meidän on jälleen otettava vastuuta toinen toisistamme. Kaikilla ei ole yhtä hyviä edellytyksiä selvitä muutoksista. Liian moni syrjäytyy.

Tänään-  ei jätetä ystävää, naapuria, työkaveria, lastenlapsia, ikääntyvää. Kannustetaan häntä, joka pärjää. Rohkaistaan häntä, jonka elämänusko uhkaa hiipua.

Kiitos teille, jotka puolustitte isänmaatani, jota vanhempani ovat voineet työtä tehden rakentaa. Omalta osaltani teen työtä ja haluan olla kehittämässä Suomea – hyvinvointivaltiota niin, että voin jättää sen entistä parempana perintönä lapsille ja lapsenlapsille.