Tasa-arvo ei ole valmis 5.4.2019

Yhteiskunnan tärkein tehtävä on edistää tasa-arvoa. Miksi?

Ihaninta maailmassa on vastasyntynyt vauva. Syntyessään tuo pieni nyytti on äärettömän epätasa-arvoinen. Kukaan ei siltä kysynyt, halusiko se tänne vai ei. Lämpimästä kohdusta oli vain puskettava kirkkaaseen valoon outojen ihmisten hypisteltäväksi.

Lapsi ei saanut vaikuttaa olosuhteisiin, joihin se syntyi. Lahjakkuus, persoonallisuus ja perhetausta vaikuttavat siihen, minkälaisiksi elämän eväät kehkeytyvät. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on tasoittaa tätä lähtökohtaista epätasa-arvoa.

Minulle juuri tämä on sosialidemokratiaa tiivistetysti. Ei tasapäistämistä, vaan oikeudenmukaisuutta

Rajoitukset lapsen oikeuteen saada päivähoitoa ja kyvyttömyys uudistaa perhevapaamallia heikentävät naisten ja haavoittuvimmissa oloissa kasvavien lasten asemaa. Tilanne, jossa alhaisen koulutustason nuoret naiset jäävät pitkille perhevapaille ei ole lasten eikä perheiden etu. Ruotsi on onnistunut paremmin perhepolitiikassa. Syntyvyys on korkeampi ja isät pitävät enemmän perhevapaita.

Etenkin pojista on oltava huolissaan. Hyvinvoivassa Suomessa joka kahdeksas poika ei saavuta peruskoulussa riittävää lukutaitoa – sellaista, jolla selviytyisi toisen asteen opinnoista. Jos tukea ei löydy tarpeeksi, oppimisen ilo voi sammua varhain.

Opinpolun alku on tärkein, ja sinne pitää panostaa paljon. Koulutusleikkaukset ovat horjuttaneet mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kipeimmin ne osuvat lapsiin, joiden kohdalla perheeltä saatu tuki horjuu.

Perheessä nainen tekee edelleen suuremman osan kotityöstä ja pitää perhevapaat, koska on pienituloisempi. Samaan aikaan miehen oikeus ja mahdollisuus isyyteen on naista heikompi. Etävanhemman asema tulee huomioida työelämän ja talouden näkökulmasta oikeudenmukaisemmin. Myös miehen tasa-arvon puolesta on taisteltava.

Tasa-arvotyötä riittää Suomessa ja maailmalla. Viisikymppisenä ajattelen, että seuraavien viidenkymmenen vuoden ajan jatkan työtä tasa-arvon puolesta. Toivon, että opimme taas pitämään toisistamme huolta ja kiinnostumme yhteisten asioiden hoitamisesta. Uskon, että opimme suvaitsevaisuutta, emmekä unohda sivistystä.

Kirsi Lehtimäki, sairaanhoitaja, kansanedustajaehdokas (sd), Heinola

 

Kirsi Lehtimäki