Silpputyö syö tekijäänsä 5.4.2019, eduskuntavaalit

 

 

 Silpputyö syö tekijäänsä

Suurtalouskokiksi valmistunut kuopukseni teki vuoden ajan työtä vuokratyöfirman kautta. Aamuiset tekstiviestit kertoivat missä päin Päijät-Hämettä olisi työtä tarjolla. Usein työmatkakuluihin meni suuri osa päivän palkasta. Ammattiaan harjoitteleva nuori otti vastaan työtä kuin työtä ja sai lopulta vakituisen osa-aikaisen työn, johon hän on tyytyväinen. Oman elämän rakentaminen on alkanut.

Pätkätyö, silpputyö, vuokratyö ja itsensä työllistäminen lisääntyvät. Epävarmuus työelämässä vähentää nuoren mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan ja laskee sitä kautta syntyvyyttä. Kohtuuton paine ja joustovaatimukset heikentävät myös pidempään työelämässä olleiden jaksamista. Kyselyissä ja tutkimuksissa näkyy, että kolmikymppiset ovat työssään kuormittuneita ja heidän työkykyynsä kohdistuu uhkia.

Seuraan työelämän muutosta tehyläisenä luottamusmiehenä, STTK:n edustajiston puheenjohtajana ja työuraansa aloittelevien nuorten aikuisten äitinä. Työtä arvioidessani lähden sitä, että työssä käyvän on pystyttävä huolehtimaan palkallaan itsestään ja läheisistään. Juuri päättyneellä hallituskaudella tämä on unohdettu. Tehokkuutta on etsitty keinoilla, jotka heikentävät työntekijän asemaa ja mahdollisuuksia sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä.

Työhyvinvointi paranee, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin ja työn tekemisen tapoihin. Myös työntekijöillä on halua sopia asioita paikallisesti. Yllättävän moni olisi halukas lyhentämään työaikaansa, vaikka palkka pienenisi. Paikallinen sopiminen onnistuu, kun henkilöstön edustajien ja työnantajan yhteistyö toimii.

Vastakkainasettelu pienyrittäjyyden ja palkkatyön välillä on ollut räikeää. Yrittäjän sosiaaliturvan ongelmat eivät kuitenkaan ratkea heikentämällä työntekijän asemaa. Edelleen suurin osa työntekijöistä tekee perinteistä palkkatyötä, eikä heidän asemaansa ole syytä heikentää. Sosiaaliturvaa uudistettaessa on huomioitava nykyistä paremmin erilaiset yrittäjyyden ja työn tekemisen muodot sekä monimuotoiset perhetilanteet.

Ammattiliitojen toiminnan mollaus ja kyseenalaistaminen on ollut järjestelmällistä.  Ammattiliitot nousevat otsikkoihin lakkoillessaan tai vastustaessaan muutoksia. Arjen edunvalvonta, neuvottelutyö ja työhyvinvoinnin edistäminen eivät nouse otsikkoihin silloin, kun asiat sujuvat.

Olen toiminut henkilöstön edustajana sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Suuremmilla työnantajilla yhteistoiminnan rakenteet ovat kunnossa. Toisaalta muutostilanteissa on jatkuvasti epäselvyyttä ja tulkintaeroja toimintatavoista. Liikkeenluovutuksissa ja yrityskaupoissa luottamusmiesten osaaminen ja heidän työntekijöille antamansa tuki korostuu. Myös työnantaja tarvitsee usein apua yhteistoimintalain tulkintoihin.

Nykyinen laki korostaa muotoseikkoja – ei aitoa yhteistoimintaa. Onneksi yhteistoimintalakia ollaan uudistamassa. Tarvitsemme yhden lain ohjaamaan työhyvinvoinnin edistämistä ja toisen, joka määrittelee toimintatavat silloin kun yrityksessä suunnitellaan työntekijöiden irtisanomisia

Tulevalta odotan, että rakentaville avauksille löytyy enemmän tilaa pöydän molemmin puolin, ja että vastakkainasettelu jää vähemmälle. Monesta näkökulmasta työelämää tuntevana haluan ehdottomasti olla mukana sitä uudistamassa.

Kirsi Lehtimäki, kansanedustajaehdokas (sd), Heinola

 

 

 

 

 

 

 

DSC_6645kv.jpg
Kirsi Lehtimäki