Vastine Heinolan Kehitysvammaisten Tuki ry:n hallitukselle (I-H, elokuussa 2018)

Käsittämätön päätös kaupunginvaltuustolta:

Mitä ihmettä valtuuston päätös tarkoittaa?

Asetelma on erikoinen: Yleensä ottaen palveluista ollaan huolissaan, jos niitä yksityistetään tai yhtiöitetään. Nyt tilanne on päinvastainen. Heinolassa nousee huoli, kun suunnitellaan toiminnan palauttamista omaksi toiminnaksi.

Valtuuston päätöksen ohjaamana Heinolassa selvitetään, kuinka kehitysvammaisten palvelut tullaan järjestämään. HTK eli Heinolan työvalmennuskeskus oy mahdollisesti puretaan. Palveluita ei lopeteta.

Kirjoituksessa esitettiin varma johtopäätös: ”Purkamispäätöksen johdosta Työvalmennuskeskus joutuu irtisanomaan 20 ammattilaista.” Väite ei pidä paikkaansa. Väite on myös huolta ja epävarmuutta lietsova. Palvelu ei lopu ja työ jatkuu. Jos yhtiö puretaan ja toiminta siirretään, selvitetään aina henkilökunnan osalta mahdollisuus liikkeenluovutukseen.

Virallisia yhteisiä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia on järjestettävä henkilöstölle ja asiakkaille sekä heidän omaisilleen nyt, kun asiaa lähdetään selvittämään. Omalta osaltani vastaan mielelläni kysymyksiin sähköpostitse, puhelimitse tai tulen keskustelemaan kutsuttaessa.

Olen myös nuoren kehitysvammaisen äiti ja tunnen toimintaan sitä kautta. Päättäjänä näen yhtiön aseman kaupungin organisaatiossa. Oma näkemykseni on, että yhtiö jää helposti omaksi saarekseen irralleen kokonaisuudesta. Toivon, että tulevaisuudessa kehitysvammaisten työ- ja päivätoiminta ovat vahvemmin osa kokonaisuutta.

Yhdistyksen kannanotto piti sisällään saman virheenkuin valtuustossa esitetty palautusesitys eli väitteen, että HTK järjestää vammaisten lasten iltapäivätoimintaa. Se ei pidä paikkaansa.

Vammaisten lasten iltapäivätoiminta on jo siirtynyt kaupungin järjestettäväksi ja vammaiset lapset ovat koululla muiden lasten joukossa – se on hyvä. Toimintaa on jo siirretty onnistuneesti omaksi toiminnaksi.

Valtuusto ei päättänyt yhtiön lopettamisesta. Sen tehtävä oli antaa suuntaviivoja tulevalle valmistelulle ja suunnitelmille. On erinomaista, että vammaisasiat nousevat keskusteluun myös valtuustossa.

Heinolassa työtoimintaa järjestetään kolmella toimialalla: Työttömien työpaja on elinvoimatoimialalla ja nuorten työpaja on hyvinvointitoimialaa. Vammaisten työtoiminta HTK:lla kuuluu sosiaali- ja terveystoimialalle. Kaikilla on omat organisaatiot ja tilat. Nyt tehtävässä selvitystyössä toivon laajaa keskustelua ja työtoiminnan pohtimista myös yhtenä kokonaisuutena.

Vammaisen työtoiminta on minun perheeni arkea:

Kehitysvammainen tyttäreni lähti juuri kuntouttavan työn avotyöhön, josta päiväpalkka on kymppi. Samasta kitkemisestä ja pihatöistä moni kesätyöläinen sai enemmän. Minnan työantaja maksaa myös HTK:lle siitä, että Tytär käy heillä töissä. Kesän helleaamuina tsemppasin nuoreni töihin, koska näen edelleen, että tavoitteena on oppia ja kuntoutua - saada parempi toimeentulo. Työyhteisö ja mahdollisuus työhön ovat hieno asia. Nuorellani on erityisammattikoulun tutkinto puutarha-alalle, josta hän on ylpeä.

Tyttären työviikko koostuu neljästä kuntouttavan työn päivästä, jolloin hän tekee avotyönä pihatöitä. Yhdelle päivälle hänellä on oikea työsopimus, jolloin hän itsenäisesti jakaa mainoksia 400 talouteen. Lievästi kehitysvammaisen asema työmarkkinoilla on vaikea, vaikka vamma on hyvin lievä. Arkisista toimista tunnollinen luku- ja kirjoitustaitoinen nuori selviytyy itsenäisesti.

Tyttären kuntoutus ja koulutus eivät olisi toteutuneet, ellen olisi vimmatusti puolustanut ja ajanut hänen asioitaan. Tiedän, että Heinolan valtuustossa on muitakin kehitysvammaisten asioita tuntevia.

Kirsi Lehtimäki